Catania, Sisilia

2.3.2024 lähdin junalla matkaan kohti Helsinkiä ja vietin yhden yön Helsingissä hotellissa, sillä ensimmäinen lento lähti jo aamulla klo 7.00. Meillä oli välipysähdys Münchenissä. 

Catanian lentokentällä meillä oli vastassa opettaja, joka otti meidät hyvin ystävällisesti vastaan. Hän ohjasi meidät bussiin, jossa tapasimme kuskin, joka vei meidät myös joka päivä töihin. Kuski ajoi meidät Cataniasta Viagrandeen, joka on n. 10 km päässä Catanian keskustasta vuorille päin. Bussin ikkunasta sai hämmästellä hyvin erilaista maisemaa verrattuna siihen, mihin olin tottunut. Viherkasveja, palmupuita ja kaktuksia siellä täällä. Värikkäitä kivitaloja, kapeita katuja ja kaikkien omakotitalojen edessä olevia isoja teräsportteja, joissa oli hienoja yksityiskohtia. 

Oli jo pimeää, kun saavuimme asuntolalle, mutta siellä odotti loistava vastaanotto muilta opettajilta, jotka myös olivat todella ystävällisiä ja huomaavaisia. Saimme tutustua huoneisiimme ja sitten opettajat toivat meille laatikon täydeltä paikallisia perinneruokia ja makeisia. Tutustuimme myös kahteen maltalaiseen opiskelijaan, ja sen jälkeen söimme kaikki ruokia ja juttelimme. 

Ensimmäinen aamu oli koittanut ja kyytimme oli pihassa odottamassa meitä klo 7.00. Töissä sain tutustua moniin työkavereihin ja he ottivat minut työn touhuun mukaan. Ensimmäinen työviikko sujui mainiosti, sillä tekemistä riitti ja työkaverit työkaverit olivat ystävällisiä. 

Ensimmäisenä viikonloppuna opettajat veivät meidät metrokyydillä keskustaan esittelykierrokselle. Täällä on paljon kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia, jotka kiehtovat minua. Kierroksella riitti hämmästeltävää ja se avasi paljon kauopungin historiaa, mikä lisäsi ymmärrystä tästä kulttuurista. 

Catania, Sisilia, Italia

 

Ciao! Terveisiä täältä lämpimästä Sisiliasta, Cataniasta!

Saavuimme neljä viikkoa sitten sunnuntaina tänne Italian lämpimään. Tai kuukausi sitten, maaliskuun alussa ei vielä helteissä eletty, mutta lämpöä oli kentälle saapuessa jo +18 astetta, mikä Suomen lumisesta talvesta lähtiessä tuntui jo ihan kesältä!

Minä, Katja, 47 v. lähdin työharjoitteluun sisilialaiseen hotelliin ja toinen opiskelija, Valtteri, 20 v. rakennusalan yritykseen.

Jäin siis viime kesällä – 23 aikuisopintovapaalle matkailualan opintoihin. Kun kuulin, että olisi mahdollisuus päästä myös Erasmuksen kautta työharjoitteluun, ajattelin, että onpa ihana mahdollisuus näin aikuisena vielä toteuttaa! Italia on mielestäni aina ollut kaunis maa. Kauniista saapasmaasta löytyy tuhansia vuosia vanhaa historiaa ja se tulee vastaan melkein joka kadunkulmalla. Hakemukseen siis laitoin toivemaan kohdalle Italian.

Enkä voinut uskoa, kun tieto työharjoittelupaikasta vihdoin tuli! Työharjoittelupaikka oli löytynyt Sisiliasta, Cataniasta. Kun sain tiedon, oli aikaa lähtöön enää kaksi viikkoa. Onneksi sain kotona kaiken järjestymään ja aloin jännittyneenä odottamaan lähtöä Etelä-Italiaan. Ei siinä kauan kestänyt, kun koulu oli varannut lennot ja majoitus oli jo tiedossa.

Erasmus-tuen avulla oli helppoa uskaltautua matkaan oppimaan uutta. Vaikka olin aiemmin matkaillut Italiassa muutamia kertoja, en koskaan ollut päässyt niin etelään, kuin Sisiliaan asti, joten yhtään en osannut arvata, mitä olisi vastassa. Jännitys tuntui hyvällä tavalla vatsan pohjassa.

Kun saavuimme Valtterin kanssa vihdoin Catanian lentokentälle, oli paikallisen koulun opettaja meitä vastassa. Aulasta löytyi hymyilevä Anna, kenellä oli kännykkä kädessään ja kännykän ruudulla luki isolla ”Oda”. Olimme saapuneet siis monen tunnin lentomatkan jälkeen (lentokonetta joutui vaihtamaan Münchenissä, ja siellä vietimme matkan varrella lentokentällä muutaman tunnin) lämpimään Sisiliaan, missä meitä odotti vastassa Anna ja hän otti meidät vastaan iloisesti halaten. Jännitys tuntui yhä vatsanpohjassa.

Anna selitti iloisena, että Gabriele veisi meidät autolla asuntolaamme ja hän tulisi perässä. Moottoripyörällä, kuinkas muutenkaan! Tuijottelin ihmeissäni Annan kypärää ja mietin, että ei voi olla totta! Opettaja tulee vastaan moottoripyöräkypärä kädessään ja hyppää moottoripyörän kyytiin, ja huristelee etukäteen sillä kohti asuntolaa. Mikä ihana italialainen tyyli!

Ensimmäisenä iltana pääsimme tutustumaan myös muihin opettajiin, Gabriin ja Silviaan. Vaihdettiin poskisuudelmia tavatessa. Yritettiin ainakin vaikuttaa siltä, että tämä on ihan normaali tapa tervehtiä myös Suomessa. Kunhan vain muistaisi, kummalle puolelle pitää ensin asettaa poskensa! Italialaiset ottivat meidät vastaan lämpimästi ja tarjolla oli paikallista ruokaa. Oli kiva saada jotain syötävää pitkän lentomatkan jälkeen.

Meitä oli vastassa myös maltalaisia opiskelijoita, 18-vuotiaat Letizia ja Yexhua. He opiskelivat fysioterapiaa ja olivat työharjoitteluaikansa töissä terveydenhuoltoyrityksessä. Kun he lähtivät kuukauden jälkeen viime viikonloppuna, lupasimme, että jos jompikumpi meistä, minä tai Valtteri koskaan menemme Maltalle, niin otamme heihin yhteyttä, niin näemme jälleen kerran ja he lupasivat esitellä Maltaa. Ja tottakai vaihdoimme Instatilejä.

Päivät ovat menneet nopeasti. En millään voi uskoa, että nyt on mennyt jo kuukausi!

Asumme tosiaan opiskelija-asuntolassa. Tällä hetkellä täällä on minä, Valtteri ja kaksi espanjalaista opiskelijaa, Iris ja Irune. Espanjalaiset aloittivat työnsä tänään. Lisää espanjalaisia opiskelijoita on tulossa lauantaina. Talo, missä asumme, on iso, täällä on jokaisella omat huoneet ja kylpyhuoneet ja yhteinen keittiö. Aamuisin Gabriele hakee meidät töihin pihalta. Itse vietän bussimatkan pelaamalla Duolingoa ja opiskelemalla siitä italian kieltä.

Se nimittäin oli pikkuisen yllätys. Kieli nimittäin. Ajattelin, että tulen hotelliin, missä puhun englantia asiakkaiden kanssa. Opettelen järjestelmät englanniksi. Mutta ei se ihan niin mennyt. Talvikuukaudet ovat Cataniassa erilaisia. Olen työskennellyt nyt kuukauden verran täällä reception:ssa hotellissa. Ymmärsin jo heti ensimmäisenä päivänä, että asiakkaat eivät sitten puhu englantia välttämättä ollenkaan, eivät edes yritysasiakkaat, eivätkä järjestelmät ole englanniksi. Vaan kieli on italia. Ja minä taas en puhu enkä lue italiaa.

Hetken mietin, että mitenköhän tästä nyt oikein selvitään. Onko olemassa jotain tosi nopeaa tapaa oppia kieliä? No ei ole. Paitsi kielikurssit. Mutta yksi tunti täällä maksaa 30 eur (norm. 40 eur – saisin alennusta) ja tunteja olisi hyvä olla 2 tai 3/viikko. Pudistelin epäuskoisena päätäni. En minä kyllä voisi niin paljon laittaa italian tunteihin. Joten päädyin Duolingoon. Ja kollegoihini.

Tämän kuukauden aikana olen jo oppinut joka päivä jotain uutta. Teen huonevarauksia (niihin italiankielisiin!) järjestelmiin, olen oppinut yksinkertaisia sanoja tai lauseita Italiaa, tunnistan ainakin osittain, mitä asiakas toivoo, vaikka se tulisi Italian kielellä (niin kuin suurimmaksi osaksi tulee) ja olen tutustunut aivan upeisiin ihmisiin. Huomaan, että nyt tulee jo enemmän englannin kielisiä asiakkaita (kesää kohti määrä kasvaa ja kesällä hotelli on jo kuulemma ulkomaisia turisteja täynnä) joten pystyn oppimaan lisää. Vielä on kuukausi aikaa.

Ja niin. Miten olen viihtynyt työpaikassa? Hienosti! Muut työntekijät hotellissa ovat.. ihania. Niin ystävällisiä. Joka ainoa aamu jokainen tulee kysäisemään hotellin respasta hymyillen: ”Come stai?” ja minä vastaan ”Bene! E tu?” Ja sitten hymyillään. Lounas syödään isojen pöytien ääressä, mihin kokoontuvat kaikki hotellin työntekijät. Siivoojat, kokit, respan henkilökunta, rakennusmiehet, talousihmiset ja välillä johtajat tulevat käymään ravintolassa. Iloinen puheensorina täyttää pöydät, mikä hetki sitten oli asiakkaiden käytössä ja mikä pian täyttyy jälleen hotellin vieraiden lounaan ajaksi. Ihan joka päivä koko kuukauden ajan kaikki vuorollaan kyselevät Suomesta, minä taas Sisiliasta, perinteistä, lapsista, harrastuksista.. Ja opin joka lounashetki jotain uutta Sisilialaisesta kulttuurista, perheistä ja tavoista. Ne ovat jännittäviä ja sellaisia hetkiä, mitkä jäävät kyllä ikuisesti mieleen.

Ja mitenkä se lämpötila? Kuukaudessa lämpötilat on täällä Cataniassa kohonneet. Tätä kirjoittaessani ulkona paistaa aurinko lämpimästi, ja kello on paikallista aikaa puoli kuusi illalla. Tänään on ollut jo +25 astetta, auringossa vielä kuumempaa. Heräsin vapaapäivään ja aloitin lauantaiaamuun juoksulenkillä, minkä jälkeen päätin lepuutella jalkojani aurinkoa ottaen asuntolan pihalla. Joten täällä on jo yhtä lämmintä, kuin Suomessa on kesäisin. Paikallisille tämä on kuitenkin yhä vielä kevättä.

Siinä kaikki tällä kertaa. Kerron sitten myöhemmin vielä lisää vapaa-ajasta täällä. Nimittäin siinä on vielä aika paljon kerrottavaa!

Kaunista huhtikuuta suomeen!

Katja

Kv-matkalla Prahassa kevät 2024

 

Kv-matkalla Prahassa

Hiihtolomaviikon alussa lensimme kahden teatteritekniikan opiskelijan kanssa Prahaan. Olin saattamassa opiskelijoita ja samalla sain tutustua Prahan vaihtokouluun Sups:iin. (https://www.sups.cz/)

Sups on käsityö- ja muotoilualan ammatillinen lukio. Sinne haetaan peruskoulun jälkeen ja nelivuotisen opiskelun aikana opiskelijat suorittavat ylioppilastutkinnon ja ammattikoulutuksen valitsemallaan alalla. Kouluun haetaan pääsykokeella. Hakijoita suosituimmille linjoille on yli sata, ja kullekin linjalle valitaan vain kymmenen opiskelijaa kerrallaan. Ammatillisen lukion jälkeen koulussa on mahdollista jatkaa opiskelua kolmevuotiseen ammattikorkeakoulututkintoon.

Koulussa on kahdeksan opintoalaa, mm. lelumuotoilu, sisustus ja kalustemuotoilu sekä lavastussuunnittelu. Kaikille aloille yhteisiä aineita ovat taidehistoria ja elävän mallin piirustus. Koulun käytävillä ja luokissa on hienosti esillä opiskelijoiden töitä. Koulurakennus on vanha ja arvokas, yhden korttelin kokoinen kivitalo. Teorialuokkia ja työpajoja on neljässä kerroksessa. Portaikkoa koristavat Pariisin maailmannäyttelyssä esillä olleet lyijylasi-ikkunat. Tutustumiskierros eri aloille kesti puoli päivää.

Helmikuun lopulla Prahassa oli jo keväinen sää. Ajelimme opiskelijoiden kanssa ratikoilla ja seikkailimme Prahan keskustan sokkeloisilla kaduilla. Yksi seikkailu oli ruokaostosten tekeminen. Tsekin kielessä ei ole tutun kuuloisia sanoja, jotka johdattelisivat tunnistamaan esim. onko pakkauksessa voita vai margariinia tai millaista maitoa pullossa on. Onneksi oli Google-kääntäjä, sen avulla saimme ostokset tehtyä.

Kun teatteritekniikan opiskelijat pääsivät opiskelun alkuun, kävin vielä tutustumassa toiseen ammattikouluun Prahassa. Textilniskola on myös ammatillinen lukio, jonka opiskelualat liittyivät eri tekstiilitekniikoihin, vaatesuunnitteluun ja mediaan. Yksi koulun opintoala on punonta. Ammattikorkeakoulututkintoon voi jatkaa tekstiilikonservoinnin alalla. Koulu sijaitsee Prahan keskustassa koristeellisessa vanhasa kivirakennuksessa.

https://www.textilniskola.cz/

Molemmissa oppilaitoksissa meidät otettiin lämpimästi vastaan ja saimme tuntea olevamme tervetulleita vieraita.

Mervi Pesonen

 

 

 

 

 

Praha kevät 2024

 

Matkamme alkoi 19.2 Savonlinnan lentokentältä Helsinkiin, josta lähti jatkolento Prahaan. Otimme taksin Airbnb kämpälle puolelta päivin. Purimme matkatavarat, kävimme ulkona syömässä, lepäsimme ja illalla kävimme kahvilassa.

 

Tiistaina kävimme koulussa tutustumassa kirjastonhoitaja oppaanamme. Käytiin esittäytymässä opettajille ja jokaisessa luokassa. Saimme päättää mitkä alat kiinnostivat meitä eniten. Päädyimme molemmat valitsemaan lelutuotannon ja lavastussuunnittelun.

Keskiviikkona saimme lukujärjestykset ja aloitimme opiskelut lelutuotannon puolella elävän mallin piirtämisen parissa. Luokassa oli rauhallinen ilmapiiri, sillä muita opiskelijoita meidän lisäksemme oli vain neljä. Opettajat eivät puhuneet kovin hyvää englantia, joten oppilaat toimivat kääntäjinä. Koulupäivän jälkeen kävimme opettajan kanssa kaupungin vanhalla puolella tutustumassa ympäristöön, kävimme mm. Kaarlen sillalla.

 

Torstaina saimme tehtävänannoksi tehdä puiset mosaiikkipalapelit. Aloitimme suunnittelun luonnoksilla ja kävimme läpi koneiden toimintaperiaatteet. Illalla kävimme porukalla kahvilassa ja kävelimme ulkona, näimme mm. kirkon.

Perjantai oli ensimmäinen itsenäinen koulupäivämme, sillä opettajamme lähti takaisin suomeen. Koulussa leikkasimme kaikki mosaiikkipalapelin palat irti.

Viikonloppuna kävimme illuusiomuseossa ja maistoimme perinteiset rullapullat eli toiselta nimeltään Trdelnik.

Tokalla viikolla meidät kutsuttiin koulun konsertti tapahtumaan, jossa soitti orkesteri bändi.

Hioimme ja värjäsimme palapelin palat alkoholipohjaisella värillä. Teimme myös sivutyönä kipsimuotit savea käyttäen.

Torstaina kävimme esittäytymässä lavastuspuolen opiskelijoille ja he näyttivät meille tekemiään töitä.

 

1.3 saimme mosaiikkipalapelit valmiiksi.

 

Viikonloppuna kävimme Prahan vanhankaupungin ja linnan opastekierroksella, jossa tutustuimme alueen historiaan ja nähtävyyksiin. Kierroksen jälkeen kävimme Fancy fries ravintolassa yhden oppilaan suosituksesta.

 

Aloitimme kolmannella viikolla opiskelut lavastussuunnittelupuolella paperista varjolaatikkoa tehden. Ensimmäinen tuttavuutemme oli opiskelija ja hänen kaverinsa, joiden kanssa sovimme kahvilatreffit. Torstaina Meidät kutsuttiin koulun tanssiaisiin, jossa juhlittiin vanhimpien opiskelijoiden valmistumista.

Nella kävi SUPŠ FEST -tapahtumassa lauantaina illalla, jossa soitti opiskelijabändejä. Maistoimme perinteistä Tsekkiläistä Smažený sýr:iä. Sunnuntaina Kävimme kaksikerroksisessa Second-Hand swis kirpparilla, josta onkeen tarttui molemmille vaatteita.

 

Kirpputorin jälkeen suuntasimme Petrin tornille, sekä pieneen peililabyrintti. Portaiden kapuamisen jälkeen olimme nälkäisiä, joten jäimme syömään tornin vieressä olevaan kioskiin. Päivän lopuksi kävimme kiertelemässä tornia ympäröivää puistoaluetta.

 

 

Neljäntenä viikkona jatkoimme varjolaatikoiden tekoa.

 

Kävimme mustavalo-teatterissa katsomassa The best of image-näytöstä. Esitys oli lumoava ja humoristinen ja katsojat pääsivät olemaan osana näytöksen välikohtauksissa.

Kävimme myös National Gallery:ssä tutustumassa sekä historialliseen, että moderniin taiteeseen. Samana päivänä menimme katsomaan Matejska Pout-tivolissa opiskelijan suosituksesta, mutta olimme hieman pettyneitä, sillä tivoli oli hyvin pieni.

Lisäksi vierailimme Prahan interaktiivisessa aistimuseossa, jonka koimme näkö-, kuulo- ja hajuaistien avulla.

 

 

 

 

Viimeisellä viikolla saimme varjolaatikot valmiiksi ja opettajamme ihmetteli, kuinka nopeita olimme ja saimme viimeiset kaksi päivää koulusta vapaata, jotta voisimme keskittyä Suomen koulun töihimme kuten blogin kirjoittamiseen ja PowerPoint-esityksen tekemiseen.

Kävimme Lumia Galleriassa katsomassa interaktiivista digivalonäyttelyä, jossa oli hyvin tunnelmallinen valo- ja äänimaailma. Näyttely oli aika pienikokoinen, mutta interaktiivisuus toi siihen runsautta ja olimme molemmat hyvin vaikuttuneita taideteoksista.

Viimeisenä kokemuksenamme oli Invisible Exhibition, jossa meidät laitettiin kulkemaan tunti täysin pimeässä tilassa kuten sokeat. Oppaanamme meillä oli oikeasti sokea nainen, joka johdatti meidät mökin, metsän ja taidemuseon läpi. Meidän piti tunnustelemalla arvata missä olimme ja mitä taidemuseon patsaat esittävät. Kokemus oli hyvin silmiä avaava, no pun intended.

Nyt olemme pakanneet kimpsut ja kampsut ja valmistaudumme Suomeen palaamista. Vaihdon aikana tuli astuttua mukavuusalueen ulkopuolelle, ja sitä kautta näimme ja koimme uskomattomia asioita jotka pysyvät mielessä varmasti loppuelämiemme ajan. Kiitos Erasmukselle tästä mahdollisuudesta!

-Nella ja Eli